Kalastuskauden 2020 avaus tapahtui normaalista poiketen suurraudun perhostuksella Kilpisjärvellä kesäkuun alussa. Tavallisesti olisin avannut kauden jo toukokuussa meritaimenpyynnillä Lyngenissä, mutta koronapandemiasta johtuen Norja oli suljettu.
Kilpisjärvellä kuuden tyhjänvispaamispäivän jälkeen oli pakko todeta, että perhoennätys raudulle ei menisi uusiksi tänä vuonna. Tämä oli toisaalta jo odotettavissa, koska rautu on kranttu kala ja Kilpisjärven rautu rannalta perhostamalla ei ole kauhean yleinen saalis.
Kalastuskausi alkoi Kilpisjärven ollessa vielä osittain jäässä.
Varsinainen saalispitoinen kalastuskausi alkoi myöhäisen kevään myötä vasta tulvan hieman laskettua Könkämäenolla kesäkuun puolessa välissä ja meritaimenkarkelot Norjan rajojen avauduttua 15.6. Meritaimenen pyynti jäi tänä kesänä omalta osaltani vähiin, koska aika oli kortilla. Onneksi aikaisempina vuosina meritaimenpyynnissä on tullut notkuttua viikkotolkulla.
Lyngenissä meritaimenpyynnissä.
Heinäkuussa opastusten lomassa kävin kelluntarenkaalla lähinnä perhostamassa siikaa, joka on yksi oma suosikkikalani pyytää lohen ja meritaimenen ohella. Jättisiiat eivät tänä kesänä suostuneet millään tulemaan haaviin asti, joten kesän ennätykseksi taisi jäädä 50cm siika.
Kesän isoin kelluntarenkaasta pyydetty kalani oli tämä 55cm harjus.
Kilpisjärvelle lomailemaan tullut Johannes kokeili ensimmäistä kertaa kelluntarengaskalastusta.
Saalistakin tuli, siika. Johanneksen sanoin kala ei syönyt mutta oppaani yritti kaikkensa ja saatiinkin lopulta yksi kala. Oli tosi kiva päivä.
Heinäkuun lopussa sain järjestettyä itselleni viikon loman ja livahdin koirien ja puolison kanssa Vetsijoelle. Vetsijoki on loistava tittijoki, jonne nousee yleensä hyvä määrä tenolaista pientä lohta. Vetsijoen reissulle lyöttäytyivät mukaan myös serkkupoika ja hänen puolisonsa sekä pohjanpystykorva Jymy. Kolmen nuoren koiran kanssa ohjelmaa riitti kalastuksen ohellakin.
Vetsijoen tittejä loimuttumassa.
Vetsijoella vierähti useampi vuorokausi tittejä yhdenkäden vavalla onkiessa ja päästiin mukavasti kalan makuun heti ensimmäisenä iltana. Vesisateessa muutama yö toilailessa alkoi ruuti kuitenkin pikkuhiljaa loppua. Kalastuksesta ei nimittäin pahemmin pidetty taukoja, vaan sahasimme serkkuni kanssa pitkin jokivartta ees taas kalakiiman kourissa.
Loppuviikosta jätin vavat suosiolla autoon ja keskityin kalojen sijaan Utsjoen ja Nuorgamin maisemiin ja ylängöillä retkeilyyn koirien ja rakkaan kanssa. Välillä tekee hyvää pitää muutamia taukopäiviä kalastuksesta ja seku vain käppäillä.
Utsjoen tunturiylänköä kalastuksen välipäivinä.
Elokuussa kalahommat jatkuivat ja työt kutsuivat Käsivarressa. Alkukuusta lähdimme vajaan viikon reissulle tunturiin yritysporukan kanssa haastavia rautuja pyytämään.
Reissun kelit osuivat kohdilleen: ei sadetta, eikä älytöntä tuulta. Raudut pamauttelivat pinnassa, vaikka eivät juuri mitään syöneetkään. Show oli kuitenkin mahtava yöttömän yön jälkeisessä ilta-auringossa. Työvoiton kautta alkoi rautua nousemaankin ja lopputulemana oli muutama kahden kilon ylitys ja useampi kilon ylitys. Ja mikä tärkeintä: porukka nautti.
“Järjestelyt hoidettiin hienosti ja oli huikea reissu!”
Kotiin tultuani pidin pari huilipäivää, jonka jälkeen opashommat jatkuivat päiväpyynteinä Kilpisjärven lähistön vesistöissä.
Kokonaisuudessaan oli todella mahtava kesä, vaikka kalastus ei syystä tai toisesta ollut parhaimmillaan oikeastaan missään vaiheessa ja kausi jäi muutenkin harvinaisen lyhyeksi. Varsinkin Könkämäenolla kalat olivat syöneet jossakin kohtaa itsensä ähkyyn ja kalastus tuntui välillä todella haastavalta. Toki haastava kalastuskin on palkitsevaa, silloin kun jotakin nousee ylös asti.
Elokuun lopulla ja syyskuun alussa kävin vielä testailemassa uusia kalapaikkoja. Lokakuussa oli viimein pakko todeta, että kelit olivat viilenneet jo sen verran, ettei kala enää syönyt.
Lokakuussa kävimme Kalastajan maailman Oton kanssa vielä kokeilemassa, josko kala söisi.
Totesimme lopulta, että kausi on pistettävä pakettiin, halusimme tai emme.
Leppoisaa alkutalvea ja älkää pöljäilkö heikoilla pilkkijäillä!
-Ville
P.S. Ensi kesän kalastusreissuja kannattaa alkaa jo varailemaan, jotta ehtii mukaan. Erityisesti tunturiin suuntaavat kalareissut kannattaa varata ihan viimeistään helmikuussa, jotta kopterikyydit erämaahan saadaan järjestymään haluamillenne päiville.
