Olen koko metsästysurani ajan päässyt toimimaan erilaisten koirien kanssa – sekä pystykorvien että seisojien.
Koiran kanssa metsästäminen on mukavaa ja varsinkin linnunpyynnissä koiran ja metsästäjän yhteistyö on hienoa seurattavaa!
Oman metsästyskoiran hankkimista olin harkinnut teini-ikäisestä asti, sillä haaveenani oli päästä jakamaan eräkokemuksia oman koiran kanssa. Elämäntilanteeni eivät kuitenkaan mahdollistaneet koiran hankintaa aikaisemmin kuin vasta tänä vuonna.
Olin pitkään lukkiutunut ajatukseen suomen- tai pohjanpystykorvasta, jotka molemmat ovat hienoja pohjoismaisia rotuja.
Monien mutkien ja elämän pomppujen kautta päädyin kuitenkin tänne unelmieni metsästysmaille Käsivarteen, jossa metsästetään pääasiassa riekkoja seisojien kanssa. Seisoja alkoi siis tuntua pystykorvaa järkevämmältä hankinnalta.
Pääsin seuraamaan riekonpyyntiä naapurini karkeakarvaisen saksanseisojan Keron kanssa Käsivarren suurtuntureilla. Kero on luonteeltaan lupsakka ja työteliäs. Keron ja hänen omistajansa Janin yhteistyötä seuratessa olin muutamien jahtipäivien jälkeen lopullisesti täysin tykästynyt seisojapyyntiin.
Seuraavaksi oli valittava kanakoiraroduista se itselle mieluisin ja näihin mestästysmaastoihin sopivin.
Mietin pitkään ja kuumeisesti, mikä rotu pärjäisi näissä pohjoisen välillä haastavissakin olosuhteissa. Suurtunturimaastossa pärjäämisen, kestävän rakenteen ja kovan riistavietin lisäksi haeskelin rotua, joka olisi myös siisti sisäkoira, helppohoitoinen, energinen ja ennen kaikkea ihmisrakas.
Kanakoirien Facebook-ryhmässä kyselin kokeneiden koiranomistajien mielipidettä, että mikä olisi fiksuin valinta näille leveyspiireille. Sain kanakoirien omistajilta vastauksia laidasta laitaan, mikä ei toisaalta yllätä, koska kun koiraihmisiltä kysyy, niin se oma rotu on aina paras – ja nykyään ymmärrän miksi.
Monista eri roduista viivalle asettuivat lopulta bretoni, karkkari ja irlanninsetteri. Bretonin kanssa pääsin tekemään lähemmin tuttavuutta, mutta jokin rodussa ei kolahtanut. Kilpailua jatkoivat siis karkkari ja irlanninsetteri.
Karkkarin kanssa olin touhunnut eniten, mutta halusin vähän siromman koiran; kovan riistaviettinsä lisäksi myös elegantin ja kauniin.
Facebookin kanakoiraryhmän vastauksissa mukaan kisaan nousikin loppukirissä yllättäjä eli gordoninsetteri: kaunis, nopea, jäntevä, solakka, kestävä ja ihmisrakas rotu.
Keskustelin kahden eri gordonien kasvattajan kanssa tarkemmin ja olin jo lähes päätynyt ottamaan pennun Etelä-Suomesta, mutta 1300km matka kasvattajan tykö ei tuntunut järkevältä koiran eikä itseni kannalta.
Sitten puhelin pirisi ja Loukasahon Kennelin Tero soitti. Poristiin pitkä tovi. Hän kertoi ummet ja lammet gordoninsettereistä ja millaisia hänen omat koiransa olivat. Olin myyty! Rodussa oli kaikki ne piirteet, mistä tykkäsin.
Seuraavaksi oli enää se tylsin vaihe edessä eli puolivuotinen odotus, että pikku karvamössykkä syntyy tähän maailmaan. Pennut syntyivät lopulta maaliskuussa ja kävin valkkaamassa niistä oman Kirmelini. Ja taas odoteltiin, että luovutusikä koittaisi ja saisin oman touhottajan kotiin.
Kira osoittautui yllättävän helpoksi pennuksi. Se hoksasi ja hoksaa edelleen uudet jutut muutamalla toistolla.
Toki käyttökoiran kanssa toistoja täytyy silti tehdä tuhansia ja tuhansia, jotta tottelevaisuus metsällä tulee varmaksi ja voit 100% luottaa karvaiseen metsästyskaveriisi.
Pentuaikana Kira kulki suvereenisti mukana kevään pilkkijäillä ja seisoi ekat riekotkin jo yhdeksän viikkosena patukkana. Upea pikku otus! <3
Nyt Kira on vähän reilu 8kk ikäinen ja sulkia hattuun on tänä ensimmäisenä metsästyssyksynä kertynyt satojen lintutöiden tuloksena yksi metso, yhdeksän riekkoa ja yksi kiiruna.
Matkaa on vielä paljon edessä, mutta suunta on todella lupaava. Tällä hetkellä nuoren neidin murrosikä nostattaa verenpainetta, mutta kyllä se siitä ajan kanssa ihan varmasti loivenee.
Olen suunnitellut, että kävisin ensi syksynä Kiran kanssa kanakoirakokeissa Norjassa ja pennuistakin on ollut vähän puhetta kasvattajan kanssa. Saa nähdä minkälainen mestari tästä veijarista vielä tulee!
P.S. Voit seurata minun ja Kiran touhuja myös somessa:
