Monella on harhaluulo, että kaamosaikana onkiminen on turhaa puuhaa. Todellisuudessa kaamosaika ja sydäntalvi on todella loistavaa aikaa suurtakin suurempien rautujen narraamiseen. Heti turvallisilta ensijäiltä noin marraskuun puolivälistä aina helmikuun puoleen väliin asti on Kilpisjärvellä saumat todellisiin mörköihin.

Kaamosajan hyvät puolet Kilpisjärvellä (huonojahan ei tietenkään ole):

Valoisa aika on lyhyehkö, noin 3-4 tuntia, joten jäällä ei tarvitse pilkkiä 12 tuntia putkeen. Jää aikaa muuhunkin – jos siis haluaa tehdä muutakin kuin pilkkiä.
Pilvettömällä kelillä taivaan valoilmiöt ovat upeat, joten vaikka kala ei olisi syönnillä, voi nauttia maisemista!
Nopeat muutokset sääolosuhteisiin aktivoi kalan – ja Kilpisjärvi onkin tunnettu nopeista kelien muutoksista. Varjopuolena ovat joskus kovat tuulet ja pakkaset, mutta mitä kovempi keli sitä aktiivisempi kala, ja sitä paremmat saumat siihen Kilpisjärven isomukseen.

Oma pilkkikauteni alkaa yleensä kun jäätä on 10+cm ja jäällä on turvallista liikkua. Toki testireikiä tulee kairattua muutaman metrin välein ihan varmuuden vuoksi.

Tänä vuonna ei ole mitään järkyttäviä possuja vielä tullut, mutta nuita alle 50cm "perus kaloja" on tullut useampia, mutta eipä niistä jaksa ihmeemmin kuvia räpsiä, kun pitää mahdollisimman nopeaa saada kala takaisin veteen.

Nyt tammikuun puolella on löytyny Kilpisjärvestä todella isoja kaikuja ja muutama rajumpi tärppi lätkään on aiheuttanut pieniä sydänkohtauksia. Hyvässä myräkässä sain nautiskella isojen kalojen tärpeistä ja jarrun huudatuksesta hetken ennen pettymistä kalan irrotessa. Jonkunäkönen kortta niskassa tällä hetkellä, mutta ei sitä joka päivä voi suurrautua saada.

Kaamosraudun pilkkikalusto

Kairan osalta keskitalvella varsinki Kilpisjärvessä on syytä huomioida isojen kalojen mahdollisuus. Siksi suosittelen vähintään 6" kairaa (8" suotava), jarrullista kelaa ja riittävän vahvoja siimoja ja koukkuja. Ei ole kerta eikä kaksi kun kala ei ole mahtunu 6" reiästä edes väkisin. Nostokoukku on myös hyvä, mutta sen kanssa täytyy olla varovainen koska alamitta Kilpisjärvessä on 60cm. Ite olen pitänyt sitä linjaa etten käytä nostokoukkua missään kalastuksessa.

Vavoissa suosin eniten Kirpunvapoja. Varsinkin oranssi Kirpunvapa on ollut todella miellyttävä. Omasta mielestä vavan pitäisi olla jämäkällä tyvellä, millä saa hyvin voimaa kalalle, kun sitä aletaan pumppaamaan ylös.

Kelana käytän joko #5-luokkaista perhokelaa tai Rapalan pilkkikelaa, joka tulee esim Rapalan Flatstickn mukana. Flatstick on ollut vapana myös ihan mukavan tuntuinen.

Siimana menee yleensä kelalle 0.35mm Trabucco ja tapsisiimana 0.28-0.30mm fluorocarbonia. Jos et käytä jarrullisia keloja, niin kannattaa puolalle laittaa 0.40mm tai paksumpaa monofilia, jotta se ei niin helposti lentele tuulessa ja mene solmuun, kun lapat siimaa jäälle hullunraivolla.

Lätkänä käytän lähes poikkeuksetta Tiuran Magnumeita ja tietenki salaisissa väreissä. Myös blinkkeri eli vilkkuvalo löytyy lätkän ylhäältä. Blinkkerin värillä eli ole väliä, kunhan on vihreä. Lätkän alla, 20-70cm tapsin päässä, käytän joko #10 koon Mustadin C720-koukkuun sidottua tungsten kuulaista perhoa, Rääpysjärven pilkkiperhoja tai Jarmon Morreja.

Myös hyvä kikkakolmonen varsinkin tunturissa on laittaa perho lätkän yläpuolelle noin 30 cm lätkästä ylöspäin noin 10 cm tapsiin. Tällä tavatalla kun pomputtelee lätkää pohjassa niin perho killuu mukavasti tomupilven yllä ja rautu nappaa sen sitte siitä, toivottavasti. Tunturissa raudunpyynnissä käytän kevyitä Norolan lätkiä, Tiuran ns. normaaleita rautulätkiä ja pelkkää morria.

Kaiku on todella hyvä syviä vesiä pilkkiessä, mutta tärkeämpää on aktiivisen kalan etsiminen. Eli mitä enemmän reikiä jaksat tehä, sitä varmemmin löydät aktiiviset isomukset. Yleensä kala ottaa 5-10min aikana jos on ottaakseen. Yhdellä reiällä on näin isossa altaassa rautua pyytäessä melko vaikea tavoittaa kala, vaikka siinä istuisi kellon ympäri.

Yksin pilkkiessä mulla on yleensä valmiina 3-5 vapaa rautuvehkeillä. Kaikissa hiukan erimittaiset tapsit, erikokoiset ja -väriset morrit ja vähän eriväriset lätkät. Lisäksi yksi vapa, jossa on siikaa varten kamppeet kiinni ja yksi jigivapa.

Kalastajan maailman Oton kaamosrautu

Viime joulukuussa Kalastajan maailman Otto tuli kokeilemaan kaamosratua. Pakkaset huiteli 30 asteen korvilla, mutta sitkeästi se helsinkiläinen lähti ennen kymmentä jäälle. Ekana päivänä ei tärppiä ja kahvitteluita lukuun ottamatta tapahtunu oikeastaan mitään. Ihmeellistä.

Kakkospäivänä ekalla reiällä oli vastassa heti todella hyvän kokoinen kaiku. 15-20 min yrityksen jälkeen se lopetti reagoimisen ja jatkettiin reikien tekemistä. Muilta reiltä löytyi satunnaisia pieniä kaikuja.

Aikamme sitten pööpöiltiin ja juotiin kahvit, kunnes palattiin ekalle reiälle parin tunnin jälkeen ja Otto alkoi hommiin. Hetken päästä ruutuun ilmestyi vahva kaiku ja Otto alkoi seuraamaan nuotteja kun viisastelin siinä vieressä. Hidas nosto ja värinä teki tehtävänsä. Tärppi, vastanykäisy, ei tarttunut. Pieni nosto, tärppi, vastanykäsy ja kala oli kiinni. Jarrukelallinen vapa lähti kaaressa olan yli lihasmuistin turvin ja sormijarrut alko työstämään kalaa. Pienen tärinän saattelemana kala pikkuhiljaa läheni jääkantta. Kala putkeen ja jäälle löpsähti 60+cm Kilpisjärven rautu. Kauhean siimasotkun selvittely pakkasessa ei juuri haitannut, kun kattelin iloista ukkoa suurraudun kanssa. Ei muuta kun kahvia nassuun ja nautiskelemaan pakkaskelistä ilman huolenhäivää.

Oton YouTube-kanavalta löytyy reissusta video. Kannattaa kattoa myös muut Oton videot. Hyvää kampetta pimeisiin iltoihin ja aamukahville.

Maaliskuussa viimeistään alkais sitte harrin, siian ja raudun näköpilkintä. Saa nähä joko se 60cm raja menis näköpilkinnässä rikki.

Keväälle olis muuten vielä vapaita pilkkiaikoja. Esim huhtikuun alussa olis tilaa lähteä tunturiin näköpilkille. Myös meritaimenpäiviä Norjan puolelle olis vapaana huhti-toukokuussa.

-Ville / +358 50 413 3746